maanantai 26. lokakuuta 2015

Wanhanaikaiset foliohelmet

Beata höynäytti minut tässä taannoin ajattelemaan metallifoliohelmiä. Ei nykyaikaisia hopeasisushelmiä, joita on itse asiassa aika helppo tehdä ja joissa on jotakin värillistä aluslasia ja metallifolio, joka krakleeraa kivasti päällimmäiseksi sulatettavan värittömän läpikuultavan lasin alla, vaan wanhanaikaisia metellifoliohelmiä, jollaisia muun muassa viikinkiajan birkalaiset tekivät.

Aikoinaan tavallisetkin lasihelmet ilman metallifoliota olivat kalliimpia kuin vastaavat helmet nykyisin. Värillinen lasi oli verraten hintavaa ja harvinaista materiaalia täällä pohjan perillä, mutta silti foliohelmissä on arveluni mukaan ollut tarkoituksena tehdä hopea- tai kultahelmien näkösiä helmiä korvaamalla iso osa vielä kalliimmasta materiaalista lasilla. Siksi niissä ei haettu krakreelausta vaan pyrittiin siihen, että metalli peitti alla olevan sen väriin sointuvan (esimerkiski valkoisen) lasin mahdollisimman tarkkaan.

Nyt ehdin tekemään kokeiluja tästä helmitekniikasta, joka periaatteessa on siis kohtuullisen helppo, mutta hieman harjoittelua se silti kaipasi. Kokeilin ensin CiM:n Foam-nimistä lasia, joka on heidän uusi opaakki valkoisensa. En ole käyttänyt sitä vielä muuhun, mutta se on saanut kohtuullisen hyviä arviointeja muilta lasi-ihimsiltä. Tähän tekniikkaan se ei kuitenkaan sopinut ollenkaan. Ensimmäisessä helmessä onnistuin polttamaan hopean pois kokonaan ja Foam muuttui sen alla liki mustaksi. Kuvasta sitä ei näe, mutta tummassa on mielenkiintoisia punaruskeita sävyjä ja jatkossa Foamia pitää ehdottomasti testata hopealasien kanssa. Pari seuraavaa helmeä tummui myös kohdista, joissa folio lämpeni liikaa ja höyrystyi. Fopeafolion määrää helmessä sai hieman säätää myös.

Vaihdoinkin sitten vanhaan kunnon Effetren opaakkiin valkoiseen (tai no vanha kunnon... ehkä joku mistaa vielä marinani ns. opaakeista vaaleista laseista) ja tulos alkoi olla parempi. Vieläkin onnistuin höyrystämään hopeaa niin, että pohjaväri näkyy, tosin tällä kertaa vain vienosti kellastuneena. Lopulta sain sulatettua kirkkaan päällyslasin niin, että folio ei sulanut ollenkaan. Tästä eteenpäin voinkin keskittyä muodon ja muutaman muun yksityiskohdan hiomiseen, ennenkuin kyllästän markkinat oikeaoppisilla viikinkihopefoliosisushelmillä!


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Lady plays the blues - ja minä kans


Creation is Messy on vähentänyt viime aikoina peruslasiensa valikoimaa, ilmeisestikin päällekkäisyyksien vuoksi ja siksi, että he yrittävät saada värjäyserät mahdollisimman identtisiksi, siinä kuitenkaan aina onnistumatta. Tämähän siis on hyvin yleistä lasien kanssa, jossa erityisesti muutamien sävyjen erät poikkeavat toisistaan huomattavasti enemmän kuin vaikkapa neulelankojen värit. Kääntöpuolena CIM valmistaa paljon ns. Limited Runeja, eli lasieriä, joitten värit poikkeavat vähän tai paljon perusväreistä, mutta joita he ilmeisesti evät ole saaneet tehtaallaan toistettua.
Tilasin tässä jokin aika sitten lasia ja mukaan ostoskoriin tipahti myös muutama CiM:n Limited Run. Minulla on nyt lamppulasitarvikkeet pitkästä aikaa kotona ja testailin eilen CiM:n läpikuultavia sinisiä, sekä perusvärejä että noita satunnaiseriä. Tässä lasit ovat yhteiskuvassa. Alarivissä on kunkin yhdeksän lasin testihelmet, alinna helmi pelkästä kyseisestä lasista, keskellä lasi päällystettynä kirkkaalla ja ylimpänä lasi valkoisen päällä. Toisissa metallitikuissa olevat helmet ovat niitä minun tyypillisiä testihelmiä, joita teen, kun haluan tietää, kuinka värikäs jokin läpikuultava lasi on ohuenohuena kerroksena.



Lasit ovat vasemmalta oikealle: Ink Blot LR 511510, Night Sky LR 511515, Sapphire 511543, Caribbean LR 511501, Neon Blue LR 511524, Azure 511500, Pulsar 511563, Trade Winds LR 511523, Leaky Pen 511508.

Tässä alustavassa testissä tein siis vain nämä perustestit, joitten tuloksia voi tiirailla yllä olevasta kuvasta. Kuten aina, kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, joten vaikka yritin kuvaa fiksata mahdollisimman totuudelliseksi, sävyt ovat hakeutuneet hieman kauemmas toisistaan kuin mitä ne ovat todellisuudessa. Ainakin minun näytölläni. Kylmemmän, indigoon taittuvan pään lasit näyttävät todellista harmaammilta. Tosin esimerkiksi Sapphire näyttää kädessäkin tuossa nipussa harmaammalta kuin mitä se yksin on. Johtunee Neon Bluen ja turkoosiin taittuvien sinisten intensiivisestä ja kirkkaasta väristä. Parhaiten värit tulevat oikeuksiin kummankin ääripään laseissa, jotka ovat puikkona lähes mustia sekä intensiivisessä Neon Bluessa ja Azuressa. Aion tehdä jatkotestejä, joissa testailen pienempää määrää lähekkäisiä värisävyjä ja vertaan niitä Effetren lähisävyihin.
Mikäli jokin yllä olevista laseista sattui miellyttämään ja se on LR, Limited Run, niin valitettavasti en voi taata sen saatavuutta enää. Huomasin lasien numeroita etsiskellessäni, että ainakin pari niistä oli CiM:n sivuilla merkitty loppuunmyydyiksi. Jossakin vaiheessa niitä saattaa taas ilmaantua, kun lasintekijöille sattuu onnekas päivä, mutta kuten muranolaiset pitkän linjana lasintekijät sanovat, joskus oikean värin saaminen lasiin vaatii lasin kemian hallitsemisen lisäksi myös onnea ja sitä että tähdet ovat oikeassa asennossa ja tuuli puhaltaa suosiollisesta suunnasta.


Pari kuvaa, joissa olevissa helmissä olen käyttänyt ohueksi vetämieni lasitikkujen jämiä. Pitkulaiset helmet ovat saaneet inspiraationsa Soda Lime Timesin maalikuun numerosta, jonka teemana ovat juuri pitkät kapeat helmet. Siksakeissa on käytetty muistaakseni Neon Blueta ja Trade Windsiä, joitten huomasin jo tekovaiheessa olevan intensiivisempää osastoa testilaseista.


tiistai 28. tammikuuta 2014

Rannekorun ohje




Tähän euorakulmapistolla valmistettuun koruun tarvitaan muutama gramma 11/0- tai 10/0-kokoisia siemenhelmiä (ohjeen helmi A, mallityössä on käytetty kullanvärisiä tshekkiläisiä 11/0-kokoisia helmiä), korun pituudesta riippuen noin 100–150 kpl 4 mm helmiä (helmi B, mallityössä 4 mm punaruskeita magma-sävyisiä bicone-kristalleja), lankaa ja lukko, joka mallityössä on kullattu magneettilukko.
Ota niin pitkä lanka, että pystyt sillä vielä mukavasti työskentelemään ja lisää lankaa tarvittaessa. Päättele vanha lanka ja kiinnitä uusi lanka seuraten työn lankajuoksuja ja solmi matkalla muutama solmu työssä olevien lankojen ympärille niitten risteyskohdissa. Suorakulmapisto (right angle weave)on saanut nimensä siitä, että siinä muodostuu neliöitä, joitten kulmissa langan täytyy aina kääntyä 90 asteen verran.

1.      Poimi lankaan helmiä seuraavasti: 1A, 1B, 2A, 1B, 2A, 1B, 2A, 1B, 1A. Solmi ympyräksi merimiessolmulla. Pujota lanka uudelleen kaikkien helmien läpi.

 

2.     Poimi lankaan helmiä 1A, 1B, 2A, 1B, 2A, 1B, 1A. Pujota neula edellisen renkaan kolmen viimeisen helmen läpi, niin että muodostuu uusi neliömäinen rengas kuva osoittamalla tavalla.

3.     Pujota neula vielä kolmen jälkimmäisen neliön helmen läpi.

4.     Poimi lankaan helmiä 1A, 1B, 2A, 1B, 2A, 1B, 1A. Pujota neula edellisen renkaan kolmen viimeisen helmen läpi, niin että muodostuu uusi neliömäinen rengas kuva osoittamalla tavalla.

5.     Pujota neula uudelleen kaikkien yhdeksän juuri lisätyn helmen läpi. käänny kulmassa 90 astetta ja pujota neula kolmen ensiksi tehdyn neliön helmen läpi.
 
6.     Poimi lankaan helmiä 1A, 1B, 2A, 1B, 1A. Pujota neula kolmannen neliön kolmen helmen läpi, ja kaikkien loppujen juuri valmistuneen neljännen neliön helmien läpi 90 asteen kulman sääntöä noudattaen.

7.     Poimi lankaan helmiä 1A, 1B, 2A, 1B, 2A, 1B, 1A. Pujota neula edellisen renkaan kolmen viimeisen helmen läpi, niin että muodostuu uusi neliömäinen rengas kuva osoittamalla tavalla. Pujota neula kolmen ensimmäisen uuden neliön helmen läpi.

8.     Poimi lankaan helmiä 1A, 1B, 2A, 1B, 1A. Pujota neula kolmannen neliön kolmen helmen läpi, ja kaikkien loppujen juuri valmistuneen kuudennen neliön helmien läpi 90 asteen kulman sääntöä noudattaen.

9.     Toista kohtia 4.-8. kunnes koru on halutun pituinen. Ota huomioon lukon pituus helmityön pituutta määritellessäsi.

10.  Pujota neulaa, kunnes se on korun yhdessä ulkokulmassa. Lisää kulmassa yksi siemenhelmi A. Pujota neulaa 90 asteen sääntöä noudattaen, kunnes se tulee työn keskilinjaa kohti työn päätä. Poimi lukon osa langalle ja palauta neula keskilinjaa takaisinpäin.

11.  Ompele neulaa neliön sivuja pitkin toiseen kulmaan, poimi uusi siemenhelmi kulmassa ja pujota neula koko korun pään ja lukon läpi kääntymättä keskellä neliön kulmassa. Päättele lanka.

12.   Tee korun toinen pää samoin lisäten kulmiin siemenhelmet ja kiinnittäen lukon toisen osan.
Tässä rannekoru vielä aukaistuna yhteen sopivien korvakorujen kanssa.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Viikinkihelmiä

Bloggasin Vanhanaikaisissa helmistä, joita tein toiselle historianelävöittäjälle.

Tässäpä linkki...

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Oranssia etsimässä. CiM Tangerine 208 ja Effetre Dark Yellow 412

Kuten mainittua, tilasin talvella nipun Messyn Limited Run- ja Unique-laseja. Hieman tarkennusta edelliseen postaukseen, jos olen asian oikein ymmärtänyt: CiM:n Limited Run -lasit ovat sellaisia, joita on tehty koesatsi, eikä otaksuttavasti tehdä/saada tehtyä enää uutta samanlaista. Uniquet ovat taas laseja, jotka poikkeavat jonkin verran standardiväristä samasta reseptistä huolimatta ja jotka siksi myydään Unique-nimikkeen alla. Viime kerralla mainittu Coconut Milk on siis Ltd Run eikä Unique, kuten taisin väittää.

Tilaamani valikoima oli etupäässä vihreitä ja sinisiä sekä siniharmaita laseja, ja niistä lisää (ainakin osasta) tuonnempana. Mukana oli myös pari lämpimämpää sävyä ja tartuin nimen innoittamana Tangerineen, 511208. En ole varsinaisesti oranssin ystävä, mutta joskus sitäkin tarvitsee ja yleensä läpikuultavat oranssit ovat pikemminkin lämpimänpunaisia kuin oransseja, parhaan esimerkkinä Effetren läpikuultava oranssi (taitaa olla 072 loppunumerot hänellä). Tangerine kuulosti lupaavasti oikealta oranssilta, ja lasipuikkokin siltä näyttää, joten eikun testaamaan.

Tulos? Kyllä ja ei. Väri on kyllä oranssi, luonnossa jopa ehkä aavistuksen keltaisempi kuin kuvassa, mutta on se vaan niin hankala kaivaa lasista esiin. Yleensäkin läpikuultavien (tai läpikuultavahkojen) punaisten, keltaisten ja oranssien väriä joutuu houkuttelemaan siten, että lasin annetaan jäähtyä, kunnes lasin hehku on sammunut ja pintaa kuumennetaan uudelleen niin, ettei se kuitenkaan sula uudelleen. Näitä helmiä joutui jäähdyttelemään ja lämmittelemään uudelleen aika monta kertaa, niin että niitten tekemiseen meni aikaa melkoisesti. Yksi helmi on edelleen vaaleampi toisesta reunasta.


Tein myös siksak-kuvioisen helmen, joilla yleensä testaan läpikuultavien lasien saturaatiota. Tein varmuuden vuoksi vielä toisenkin, mutta tulos oli sama, vaikka kovasti koetin houkutella väriä esiin. Ei niin mitään. Harmaa sävy helmessä on jokin aiemmin mainitsemistani siniharmaista, en nyt enää tosin muista mikä. (Aina pitäisi tehdä muistiinpanoja, nytkin kuvittelin muistavani!)



No. Kuten sanottu, oranssi ei varsinaisesti ole lempivärejäni, joten eipä siinä mitään. Jos joskus ihan välttämättä johonkin tarvitsen oranssia läpikuultavaa, niin kaipa tuota jaksaa kiusata sen verran, että väriä saa pintaan. Toiset ovat tehneet kivoja läikehtivänvärisiä helmiä lasista, joka on tummunut eri tavoin eri osissa helmeä.

CiM on siis aika tarkka siitä, että sama lasi olisi tasalaatuista ja samanväristä erästä toiseen. Effetre ei siitä asiasta paljon stressaa ja jotkin sen laseista (kuten koralli) ovat kuuluisia siitä, että joka ainoa satsi on erivärinen. Tässä pienenä loppuhuikosena esimerkki Effetren uudehkosta (ostin lasin syksyllä) Dark Yellowista eli tummasta keltaisesta. Aiemmat erät ovat olleet ihan selvästi keltaista ja kunnon opaakkia, mutta jos tämä ei ole oranssia, niin ei mikään. Sama opaakin muuttuminen opaalimpaan suuntaan, josta viimeksi narisin, on tässäkin havaittavissa hyvin selvästi. Lakkahelmiin aavistus läpikuultavuutta sopii.


Mansikat muuten on tehty CiM:n Maraschinosta, jolla on jokin muu nimi nykyisin ja vihreä on parempi kuin edellisissä mansikoissa, tummempi kuin kuvassa. Tein sen kerrostamalla useita läpikuultavia ja opaakkeja vihreitä stringeriksi.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Mikä näitä nykyajan valkoisia oikein vaivaa?

Olen tehnyt helmiä, joihin tarvitsisin kunnon opaakkia valkoista, joka ei mustan päällä kuulla läpi ohuenakaan pintana. Efftren valkoinen 204 on ollut sellainen ja olen tehnyt sitä käyttäen samoja helmiä kohtuullisella menestyksellä aiemmin. Mutta nyt tuntuu, että viimeisimmät valkoiset, joita olen tilannut, eivät olekaan yhtä opaakkeja, läpikuultamattomia.

Tuossa testailin pariakin eri satsista olevaa Efftren valkoista, sitten CiM:n valkoista nimeltä Peace, vaikka sen tiesin aiemmista kokemuksista olevan liian läpikuultavaa. Minulla ei sitä olekaan kuin lasit, joita alun perin olen tilannut, joten sen myöhemmistä versioista en osaa sanoa. Jos tilanne kehkeytyy oikein epätoivoiseksi, pitänee hommata sitä uusi pieni satsi ja testata, samoin kuin joitakin muita valkoisia, joita minulla ei ole, enkä ole tässäkään siis testannut.

Silmiin sattui myös taannoin hankkimastani CiM:n unique-kasasta valkoinen nimeltä Coconut Milk. Uniquet ovat heidän lasejaan, joita on tehty vain yksi koe-erä tai jonkin muun lasin hieman standardista poikkeavan sävyiseksi muotoutunut erä. Testasin senkin ja se oli itse asiassa parempi peittävyyden suhteen kuin Peace. Tässäpä kaverukset kuvassa. Ylin on Effetre 204, seuraava Cim:n Coconut Milk 808 ja alin saman firman Peace 835.


Kuva ei ole oikein hyvä, mutta varsinkin Peacessa varmaan näette reunassa ohentumista ja ikään kuin lohkeilua. Se on myös ylipäätään harmaamman näköinen. Toisissa on samoja oireita, Effetressä vähiten, ja Coconut Milk on lähes yhtä hyvä kuin Effetre. Ymmärtänette, että hyvä on tässä kohtaa suhteellinen käsite, koska minua nyt vaan ottaa pattiin aika lailla.

Tässä kuvassa, jossa on helmiä, joihin valkoista tarvitsisin, näkyy ongelmani vielä selvemmin. Vasemmalla oleva on sellainen, kuin pitääkin, keskimmäisessä näette, miten valkoinen on hiutunut aivan ohueksi ja kolmannessa (joka on kerrassaan epäonnistunut myös murrinan asettelun suhteen) se seikkailee aivan omia polkujaan.


Itse asiassa tätä opaakkien liudentumista opaalin suuntaan on viime aikoina ollut havaittavissa muissakin laseissa. Hermostuin viikonloppuna, kun sushelmistä tuli väärällä tavalla susia ja tein sitten nappeja. Mitäs tuumaatte kukkien keskellä olevasta periaatteessa opaakista keltaisesta (Efftren 404 on hän)?



P.S. Oi ilon päivää! Kävin lopuksi tarkistamassa CiM:n värien numerot ja löysin alahyllyltä muutaman vanhan Lauschan valkoisen! Kaikki liikenevät ääriraajat ristiin, että se on kunnon opaakkia! Ja vielä kerran huutomerkki!

P.S.2 Jos joku jäi miettimään, että onko CiM:n perusmusta nimeltään War, niin ei ole. Se on Tuxedo.

 
 

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Klassisia reaktioita


Kun jossain vaiheessa kirjoitin paljon hopeaa sisältävistä laseista, taisin ohimennen mainita, että kyseiset lasit reagoivat erityisen voimakkaasti luonnonvalkoisen, niin sanotun tumman norsunluun värisen lasin kanssa. Tässäpä hieman lisää tarinaa mokomasta lasista, joka reagoi, paitsi hopealasin, myös monen muun ihan tavallisen kohtuuhintaisen lasin kanssa. Itse asiassa se reagoi tavallaan jopa itsensä kanssa, kun sitä tarpeeksi kiusaa ja lämmittää.
Kohtuullisella lämmittämisellä vaikkapa nestekaasupolttimella lasi vaalenee lähes valkoiseksi, kun lasipuikko on lähdössä yleensä beige. Kuumemmalla polttimella lämmittämisellä väri alkaa palautua muodostaen hauskaa munankuorimaista verkkomaista valkoisen ja vaaleanrusehtavan kirjavaa pintaa. Kaksoiskaasupolttimen säätöjä muuttamalla niitä joko runsashappiseen tai pelkistävään nestekaasuvoittoiseen suuntaan lasista saa kaivettua lisää kirjavuutta ja säpinää pintaan. Tässä kuvassa kirkkaalla lasilla kuorrutettu helmi ja putkihelmi on tehty nestekaasupolttimella ja pyöreät helmet kaksoiskaasupolttimella. Vasemman yläkulman helmeä on kiusattu vähän enemmän. Reaktiot ovat siinä selvästi voimakkaammat kuin muissa helmissä.


Syy, miksi tumma norsunluu on niinkin voimakkaasti kaiken mahdollisen kanssa reagoiva, piilee kemiassa. Se sisältää paljon rikkiä. Useimmat muut peruslasivärit saadaan metallioksideilla ja lasit, joissa metallioksideja on runsaasti, reagoivat rikkipitoisen lasin kanssa. Erityisen hyviä sattumia ovat mainittu hopea sekä kupari ja lyijy. Kaikkein klassisin reagoija norsunluun kanssa on yllä olevan kuvan tumma opaakki turkoosi, jossa on paljon kuparia. Siihenkin saadaan kehitettyä kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja ihan pelkästään sitä itseään lämmittämällä. Esimerkiksi nestekaasupitoinen liekki nostaa siitä pintaan kuparia, niin että se muodostaa tiilenpunaisia läikkiä turkoosiin pintaan.

Kun tummaa turkoosia ja norsunluuta yhdistetään siten, että toisella tehdään kuvioita toisen pintaan ja koristelu sulatetaan alas, lasien rajapintaan muodostuu ikään kuin ilmaiseksi kolmas väri, tumman harmaa, lähes musta viiva.

 
Muita perinteisiä voimakkaita norsunluun kanssa reagoivia opaakkeja laseja ovat merenvihreä, jossa on turkoosin tavoin kuparia ja korallinpunainen, jossa on lyijyä. Tässä kuvassa lasit ovat yhteispotretissa, jossa näkyy pari muutakin tyypillistä reaktiotapaa. Korallinpunainen ei ole kehittänyt kovinkaan näkyvää rajaviivaa, vaan rajapinta on sulanut epämääräiseksi hässäkäksi. Merenvihreässä helmessä on rajaviivan lisäksi ilmiö, jossa vihreä on jakaantunut kahdeksi sävyksi, niin että viivan keskellä on tummempaa vihreää ja reunalla vaaleampaa. Pisteessä tumma väri vetäytyy joko tummemmaksi pisteeksi keskelle tai rastin muotoon hieman koristekuviosta riippuen.

Näitä keskenään reagoivia pareja on paljon muitakin, tässä tuli esiteltyä siis kaikkein klassisimmat yhdistelmät. Esimerkiksi seleeniä sisältävät lasit reagoivat metalleja sisältävien lasien kanssa. Useimmiten reaktio on ehkä edellisen kappaleen viimeistä tyyppiä, siis toinen (tai molemmat) laseista muodostaa itsestään tummemman ja vaaleamman värialueen. 104-lasien valmistajat harvemmin kertovat, mitä väriainetta laseissa on käytetty, mutta CoE90-lasia valmistavan Bullseyen sivuilla se kerrotaan. Jos heidän listastaan etsii jonkin värin ja katsoo, mitä se sisältää, melkoisella varmuudella samanvärinen 104-lasi sisältää samaa metallia tai muuta alkuainetta. Uutta lasia kannattaa myös testata esimerkiksi norsunluun kanssa ja sitten muitten tunnettujen reagoijien kanssa. Hauskaa, tai ainakin mielenkiintoista on toki, että aina tulee myös yllätyksiä!