sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Kokka kohti koillista

Suunnitelma A: Lento Stanstedista Tampereelle aikaisin maanantaiaamuna 19.4. Ei toiminut.

Suunnitelma B: Uidaan kanaalin yli mantereelle. No hei mikä ettei, samoin tein sitten Turkuun. Sieltä ystäväni sukulaiset voisivat heittää meidät Tampereelle.

Suunnitelma C: Ostetaan soutuvene, iso paketti laastaria ja pari pullollista hyvää desinfiointiainetta (rakkoihin tietenkin). Käytetään desinfiointiainetta alkumatkasta runsaasti ja soudetaan ympyrää Pohjanmerellä.

Suunnitelma D: Hankitaan linja-autoliput yölinjalle Lontoosta Amsterdamiin, junaliput Amsterdamista eri paikkojen kautta ja välillä hotellissakin yöpyen Tukholmaan, siitä ruotsinlaivalla Turkuun ja jotenkin kikkaillen Tampereen kautta Jyväskylään.

Suunnitelma E: Mennään aiemmin mainitulla linja-autolla Amsterdamiin aiemmin mainittujen junamatkojen liput taskussa. Hintaan sisältyy muun muassa matkustus putkessa kanaalin ali. Siitä tosin ei tule kovin sykähdyttäviä havaintoja, koska linja-auto on umpiseinäisessä junassa kyseisen rastivälin ajan. Amsterdamissa päädytään huonosti nuokutun yön jälkeen rautatieasemalle, josta kansainväliset junat lähtevät ja huomataan, että se on myös lentoasema. Kysytään, olisikohan sattumalta Suomen taivaat jo auki ja lentoja lähdössä. Sattumalta on, siten, että juuri ehditään ostaa liput, tsekata matkatavarat ja itsemme lennolle, etsiä oikea portti ja istahtaa koneeseen. Mennään bussilla ja taksilla Pirkkalan lentokentälle, otetaan auto parkista ja ajetaan Jyväskylään. Saavutaan kotiin kaksi vuorokautta aiemmin kuin suunnitelman D mukaan, mutta 4,5 vuorokautta myöhemmin kuin suunnitelman A mukaan. Valitaan tämä suunnitelma. Kaupan päälle meillä on nyt paluulennot Amsterdamiin toukokuussa, koska menopaluulippu on halvempi kuin pelkkä meno.

Joo, tiedän, että odotatte malttamattomasti raporttia Flame Offista ja pistän sitä tulemaan, heti kun saan kuvia kaverilta. Sitä paitsi halusin ensin yleisen matkakuvauksen pois sydämeltäni. Itse muistin vasta joskun maanantaina, että olisi kamera mukana ja otin kai noin viisi kuvaa koko reissulla. Ruotsinlaivalla olisi tietysti voinut räpsiä, mutta se nyt jäi tällä kertaa väliin.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Lasia ja tuhkaa

Lasi on ehkä vanhin ihmisen keinotekoisesti valmistama materiaali, jollaista ei luonnosta löydy. Kvartsihiekasta, kalkkikivestä ja soodasta tai potaskasta syntyy sopivissa (tarpeeksi kuumissa siis) olosuhteissa uutta materiaalia, jonka olemus poikkeaa useimmista muista aineista olemalla kiinteänä niin sanottua amorfista ainetta. Useimmat muut aineet ovat kiinteinä kiteisiä.

No niin. Kivilaji nimeltä obsidiaani on tavallaan tulivuoren tekemää lasia ja sitä on ollut olemassa hyvinkin kauemmin kuin ihmisen valmistamaa lasia. Sitä syntyy, kun laava jäähtyy niin nopeasti, ettei se ennätä kivettyä. Täysin samanlaista obsidiaani eli vulkaaninen lasi ei kuitenkaan ihmisen tekemän lasin kanssa ole, kuten ei myöskään tulivuoren ilmakehään mahdollisesti tuprauttelema lasimainen tuhka. Lentokoneen ikkunaa on turha aukaista näinäkään päivinä siinä toivossa, että saisi kauhottua kupillisen ilmaista frittiä lasihelmiä varten.

Englantilaisessa Towcesterin pikkukaupungissa (Northamptonin ja autokilpailuista tutun Silverstonen lähellä) sijaitsevan hevoskilpailukeskuksen tiloissa järjetetään keväisin huhtikuun puolen välin tienoossa Flame Off! -tapahtuma, joka kerää kokoon lamppulasi- ja helmihörhöjä Isosta-Britanniasta ja muualtakin Euroopasta. Tänä vuonne matkasin sinne myös minä helmiystäväni kanssa. Tapahtuma pidettiin perjantaina ja lauantaina 16.-17.4. mutta nämä tytöt päättivät vähän humputella Lontoon raitilla ja saapuivat saarivaltakuntaan jo keskiviikkona. Perille päästyämme ja pitkin matkaa myöhemmin oli kaikenlaista hauskuutta ja kommellusta, joista osa tuntui hieman isommiltakin. Ne jätti kuitenkin aika nopeasti varjoonsa tuhkapilvi, jota ei aurinkoiselta kevättaivaalta edes havainnut. Torstaina alkoi shoppaajien puhelimiin tipahdella tekstiviestejä tyyliin "mitenkäs meinasitte kotiin palata".

Kuultuamme uutiset Islannista aloimme miettiä sitä itsekin.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Nestekaasupolttimen hankinta





Tämä on ensimmäinen silkkaa asiaa tiukuvista blogimerkinnöistäni, joita lupasin tulevaksi. Minulta kysytään silloin tällöin neuvoa pelkällä nestekaasulla toimivan polttimen hankinnassa. Kokosin tähän keskeiset asiat. Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin, otan vastaa kommentteja sekä tietysti myös oikaisuja, jos havaitset tekstissä jonkin virheen tai asian, josta olet eri mieltä.






Lamppulasihelmiä tehdään etupäässä kahdenlaisilla polttimilla, nestekaasua, propaania, butaania tai jotakin vastaavaa kaasua polttoaineenaan käyttävillä polttimilla tai sellaisilla polttimilla, joissa kaasuliekki saadaan kuumemmaksi ohjaamalla siihen lisähappea joko happipullosta tai happea ilmasta tiivistävästä laitteesta. Pelkällä kaasulla toimiva poltin ottaa palamiseen tarvittavan hapen suoraan ilmasta. Koska käytettävissä olevan hapen määrä on pienempi, liekin lämpö nousee korkeintaan noin 1200 celsiusasteeseen, kun kaksoiskaasupolttimen liekin lämpötila on polttimesta riippuen 2000 astetta tai enemmän.

Kaksoiskaasupolttimella saa lasia sulatettua siis nopeammin ja enemmän. Nestekaasupoltin on kuitenkin edullisempi hankkia ja käyttää. Varsinkin alussa viileämmällä hitaammalla liekillä on hyvä harjoitella taitoja, erityisesti tarkempia koristeluja. Minulla meni kauan, ennen kuin saavutin kuumemmalla polttimella samanlaisen tarkkuuden kuin aika nopeastikin aikoinaan nestekaasupolttimella.

Poltin ja siihen liittyvät perustarvikkeet ovat seuraavia:

Poltin
Nestekaasupullo
Painemittari
Letku
Kiinnitysosat
(Takaisiniskusuoja)

Nestekaasupolttimia on useita erilaisia, mutta ylivoimaisesti suosituin ja ainakin kokeilemistani polttimista toimivin on ns. Hot Head. Sitä saa hyvinkin edullisesti Yhdysvalloista, mutta muutaman kympin hinta ei liene este eurooppalaisilla toimittajillakaan. Mikäli aiot ostaa samalla lasia ja muita Suomesta hankalasti löytyviä tuotteita, kannattanee tilata Euroopasta. Varsinkin lasin tilaus tulee yllättävän kalliiksi rapakon takaa, sillä hintaansa nähden painavan lasin tilauksessa lähetyskulut saattavat lisätä hintaa melkoisesti.

Kuvassa näkyvässä polttimessa on säädettävä nivelmekanismi, jota tavallisessa hot headissa ei ole, mutta itse poltinosa on samanlainen. Hot headiin tarvitaan lisäksi Hot Head connector, joka kiinnitetään polttimeen ja johon letku puolestaan kiinnitetään.

Suosittelen hankkimaan heti 11 kilon nestekaasupullon, jotta pulloa ei tarvitse olla vaihtamassa koko ajan. Sillä tekee helmiä noin 80 tuntia, jopa enemmän. Pienemmissä pulloissa saattaa paine mennä nopeammin liian alhaiseksi, kun pullo alkaa tyhjentyä, eikä niitä saa nykyisen tietämykseni mukaan kuin matalapainepulloina. Suosittelen siis korkeapainepullon hankkimista, siis sellaisen, jossa täyttöliitäntä on kaulan sivussa. Kaasu tulee siitä juohevammin kuin matalapainepullosta, jossa täyttöliitäntä on päällä. Mikäli taloudessa on jo entuudestaan matalapainepullo (niitä käytetään mm. kaasugrillien kanssa), sitä voi toki käyttää, varsinkin jos siihen liitetään vain yksi poltin kerrallaan. Joissakin paikoissa Suomessa on vielä kaasulaitos ja kaasua on mahdollisuus saada ns. suoraan seinästä. Sitäkin voi käyttää.

Itse pullon hankinta maksaa useita kymmeniä euroja hankintapaikasta riippuen. Kannattaa kysellä, sillä hinnoissa on huomattaviakin eroja. Jatkossa ei kuoresta tarvitse maksaa, vain täytöstä, joka tapahtuu käytännössä niin, että tyhjä pullo viedään kauppaan tai huoltoasemalle ja sieltä saadaan täysi, eri pullo tilalle. Myös vaihtohinnat vaihtelevat huomattavasti, paljon enemmän kuin esimerkiksi bensiinin hinta.

Polttimen ja kaasupullon yhdistää letku, jollaisia saa kaasualan liikkeistä tai rautakaupoista. Myyjien tulisi osata myydä oikeanlainen. Letkun pituus riippuu tiloista ja siitä, kuinka kaukana pullo ja poltin ovat toisistaan, kun helmiä tehdään. Osta mieluummin reilun pituinen letku ja kierrä ylimääräinen pituus tarvittaessa kaasupullon ympärille. Letku kiinitetään hot head connectoriin ns. klemmarilla.

Toiseen päähän kiinnitetään klemmarilla mutteri, joka kiinnitetään painemittariin, joka puolestaan kiinnitetään kaasupulloon. Matalapainepulloissa harmaa kiinnitysosa toimii samalla painemittarina, mutta korkeapainepulloihin tarvitaan painemittari erikseen. Saatavilla on mittareita, joissa on viisariasteikko ja paineen voi säätää juuri haluamakseen, mutta tähän tarkoitukseen riittää perusmittari, joka antaa kaasua max 4 barin paineella.

Pulloa kannattaa säilyttää helmiä tehdessä esimerkiksi pöydän alla tai muuten paikassa, jossa se tai letku ei altistu mahdollisesti lentäville kuumille lasinsiruille. Kuuma siru voi muuten polttaa letkuun reiän ja sytyttää siinä olevan kaasun. Letkua ei kannata säilyttää muutenkaan kovin pienellä kierteellä tai jyrkillä mutkilla, jotta siihen ei tulisi turhia kulumia ja jotta kaasu pääsisi virtaamaan siinä esteettä.

Takaisiniskusuojaa ei pelkällä nestekaasulla toimivan polttimen letkuun välttämättä tarvita, mutta sen voi toki hankkia, jos haluaa. Kaksoiskaasupolttimessa se on välttämätön erityisesti happipullon letkussa. Sen homma on siis estää palavan kaasun imeytyminen takaisinpäin pulloon. Osa helmentekijöistä on sitä mieltä että se kannattaa varmuuden vuoksi hankkia myös nestekaasupolttimen letkuun, koska se ei kovin kallis osa ole. Omassa nestekaasupolttimessani sitä ei ole, kaksoiskaasupolttimessa sellainen on letkujen polttimenpuoleisessa päässä sekä nestekaasu- että happipullon letkussa.

Nestekaasupullokuvassa on painemittarin jälkeen vielä yksi osa, jossa on kaksi punaista ruuvia. Se on Y-haara, jolla samasta kaasupullosta jaetaan kaasua kahteen polttimeen. Mikäli käytetään vain yhtä poltinta kerrallaan, sitä ei tarvita.

Näin meillä on poltin, mutta mitäs sitten? Lähiaikoina blogitan muista helmentekotarvikkeista ja turvallisuusasioista. Pysyhän kuulolla!