Hopealasia, lasia, jossa on hyvin paljon hopeaa, alettiin nykyisessä laajuudessa tehdä muutamia vuosia sitten osittain siksi, että niiden avulla saadaan pehmeästä lasista samanlaista efektiä kuin monista borosilikaattilaseista. Lasipuikot ovat usein tummia ja läpikuultavia tai epämääräisen rusehtavia ja läpikuultamattomia. Lasin käsittely eri tavoin tekee sen, että metallihiukkaset asettuvat lasissa niin, että ne heijastavat valoa hieman samalla lailla kuin simpukkahelmien helmiäinen, kalan suomut tai spetroliitti.
Hopealaseja on karkeasti ottaen kahta tyyppiä: Toisessa efektit saadaan aikaiseksi redusoimalla eli pelkistämällä lasia liekissä, jossa on hieman liian vähän happea, jotta se olisi neutraali. Helmi muotoillaan neutraalissa liekissä ja kun pinta on valmis, käännetään liekki vajaahappiseksi ja helmeä heilutetaan liekissa pikaisesti, kunnes siihen muodostuu metallimainen kiilto. Sen jälkeen yleensä päällystän helmen kirkkaalla lasilla, vaikka sen voisi jättää metallipinnallekin. Siitä tuonnempana lisää. Kuorrutuksen jälkeen metallipintaa ei näy, vaan hopealasi näyttää ennemminkin simpukanhohotoisleta kirkkaan lasin alla.Tässä kuva voimakkaasti metallipinnalle pelkistetystä helmestä:
Toisenlaisissa hopealaseissa lasia kuumennetaan, kunnes se on liki tippuvan sulaa, jäähdytetään lähes särkymispisteeseen usein muotoillen samalla, ja sitten pintaa vielä lämmitetään nopeasti. Tässä jutussa olevat helmet on tehty pelkistettävästä lasista, sillä sellaisen työstäminen on helppoa ja jopa luontaista pelkällä kaasulla toimivalle polttimelle, jonka liekki on parhaimmillaankin hieman vähähappinen. Olen käyttänyt tässä Double Helix -nimisen firman laseja Kronos ja Psykhe siksi, että ne ovat aika helppoja laseja, jotka yleensä aloittelijakin saa toimimaan.
Kuvassa helmet on järjestetty sen mukaan, kuinka paljon niitä on redusoitu. Ensimmäisessä helmessä efektiä ei juurikaan näy ja viimeisessä helmessä sitä on redusoitu niin paljon, että on siinä ja rajoilla, että väri muuttuu ruman sukkahousunruskeaksi. Kaikki helmet on kuorrutettu kirkkaalla lasilla. Osalla laseista redusointia voi palauttaa hapekkaalla tai neutraalilla liekillä ja pelkistää uudelleen, mutta efektistä ei välttämättä tule niin kaunista enää. Nestekaasupolttimella lasi redusoituu melkein itsestään, mutta lisää pelkistystä saa, kun peittää pari tohon aukkoa lastalla tai pihdeillä, kunhan vain muistaa varoa ylipelkistämistä ruman ruskeaksi.
Syy, miksi en yleensä, tai oikeastaan koskaan nykyisin, jätä hopealasia kuorruttamatta on se, että ostin pari vuotta sitten eräältä taitavalta amerikkalaiselta helmientekijältä pari helmeä, joissa iso osa helmen pistaa on metallipinnalla olevaa hopealasia. Toinen helmistä on jossakin vaiheessa joutunut ilmeisesti kosteudelle alttiiksi ja pinta on osin tummentunut ja samentunut, samoin kuin tavallinen hopeakin tekee. En ole sitä ainakaan vielä koettanut kiillottaa, sillä pelkään, että metalliefekti lähtee kokonaan pois.
Hieman erinäköistä pintaa ja erilaisia värejä samastakin lasista saa, kun yhdistää sitä johonkin voimakkaasti muihin laseihin reagoivaan lasiin, kuten italialaiseen tummaan norsunluuhun. Reagointinsa vuoksi kyseistä lasia kuluu minulla eniten kirkkaan ja mustan lasin ohella. Tässä ryhmäpotretissa on muutama helmi, joissa olen jättänyt norsunluun osittain näkyviin, pelkistänyt sen päälle sulatetun hopealasin ja sen jälkeen kuorruttanut koko roskan. Kuorrutus toimii samalla suurennuslasina pyöreän helmen pinnassa. Pieni helmi on aiemman kuvan metallipinnalla oleva helmi. Muissakin helmissä hopealasia on suurin piirtein saman verran, kirkas päällyslasi saa hopealasimassan näyttämään isommalta. Hopealasi on niin julman kallista ja välillä haastavaa käyttää, että sitä yleensäkin käytetään kerrallaan pieniä määriä helmen pinnassa ja koristeluissa.
Aikani perushelmiä tehtyäni ja lämmiteltyäni tein muutaman hieman vaativamman helmen. Tässä helmessä pisteet on rakennettu sulattaen ensin norsunluuta, sitten hopealasia ja päälle vielä tippa kirkasta. Norsunluu kiusasi Psykhestä esiin violetin ja pinkin sävyjä.
Tässä taas esimerkki siitä, mitä usein käy, kun helmi ei kertakaikkiaan synny niin kuin ajattelin. Lisään vielä vähän lasia, sekoittelen ja muotoilen sydämeksi.
Pari syksyista pihlajaa odottelee tilhiä saapuvaksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti