Klassisia reaktioita

Kun jossain vaiheessa kirjoitin paljon hopeaa sisältävistä laseista, taisin ohimennen mainita, että kyseiset lasit reagoivat erityisen voimakkaasti luonnonvalkoisen, niin sanotun tumman norsunluun värisen lasin kanssa. Tässäpä hieman lisää tarinaa mokomasta lasista, joka reagoi, paitsi hopealasin, myös monen muun ihan tavallisen kohtuuhintaisen lasin kanssa. Itse asiassa se reagoi tavallaan jopa itsensä kanssa, kun sitä tarpeeksi kiusaa ja lämmittää.

Kohtuullisella lämmittämisellä vaikkapa nestekaasupolttimella lasi vaalenee lähes valkoiseksi, kun lasipuikko on lähdössä yleensä beige. Kuumemmalla polttimella lämmittämisellä väri alkaa palautua muodostaen hauskaa munankuorimaista verkkomaista valkoisen ja vaaleanrusehtavan kirjavaa pintaa. Kaksoiskaasupolttimen säätöjä muuttamalla niitä joko runsashappiseen tai pelkistävään nestekaasuvoittoiseen suuntaan lasista saa kaivettua lisää kirjavuutta ja säpinää pintaan. Tässä kuvassa kirkkaalla lasilla kuorrutettu helmi ja putkihelmi on tehty nestekaasupolttimella ja pyöreät helmet kaksoiskaasupolttimella. Vasemman yläkulman helmeä on kiusattu vähän enemmän. Reaktiot ovat siinä selvästi voimakkaammat kuin muissa helmissä.

Syy, miksi tumma norsunluu on niinkin voimakkaasti kaiken mahdollisen kanssa reagoiva, piilee kemiassa. Se sisältää paljon rikkiä. Useimmat muut peruslasivärit saadaan metallioksideilla ja lasit, joissa metallioksideja on runsaasti, reagoivat rikkipitoisen lasin kanssa. Erityisen hyviä sattumia ovat mainittu hopea sekä kupari ja lyijy. Kaikkein klassisin reagoija norsunluun kanssa on yllä olevan kuvan tumma opaakki turkoosi, jossa on paljon kuparia. Siihenkin saadaan kehitettyä kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja ihan pelkästään sitä itseään lämmittämällä. Esimerkiksi nestekaasupitoinen liekki nostaa siitä pintaan kuparia, niin että se muodostaa tiilenpunaisia läikkiä turkoosiin pintaan.

Kun tummaa turkoosia ja norsunluuta yhdistetään siten, että toisella tehdään kuvioita toisen pintaan ja koristelu sulatetaan alas, lasien rajapintaan muodostuu ikään kuin ilmaiseksi kolmas väri, tumman harmaa, lähes musta viiva.

 

Muita perinteisiä voimakkaita norsunluun kanssa reagoivia opaakkeja laseja ovat merenvihreä, jossa on turkoosin tavoin kuparia ja korallinpunainen, jossa on lyijyä. Tässä kuvassa lasit ovat yhteispotretissa, jossa näkyy pari muutakin tyypillistä reaktiotapaa. Korallinpunainen ei ole kehittänyt kovinkaan näkyvää rajaviivaa, vaan rajapinta on sulanut epämääräiseksi hässäkäksi. Merenvihreässä helmessä on rajaviivan lisäksi ilmiö, jossa vihreä on jakaantunut kahdeksi sävyksi, niin että viivan keskellä on tummempaa vihreää ja reunalla vaaleampaa. Pisteessä tumma väri vetäytyy joko tummemmaksi pisteeksi keskelle tai rastin muotoon hieman koristekuviosta riippuen.

Näitä keskenään reagoivia pareja on paljon muitakin, tässä tuli esiteltyä siis kaikkein klassisimmat yhdistelmät. Esimerkiksi seleeniä sisältävät lasit reagoivat metalleja sisältävien lasien kanssa. Useimmiten reaktio on ehkä edellisen kappaleen viimeistä tyyppiä, siis toinen (tai molemmat) laseista muodostaa itsestään tummemman ja vaaleamman värialueen. 104-lasien valmistajat harvemmin kertovat, mitä väriainetta laseissa on käytetty, mutta CoE90-lasia valmistavan Bullseyen sivuilla se kerrotaan. Jos heidän listastaan etsii jonkin värin ja katsoo, mitä se sisältää, melkoisella varmuudella samanvärinen 104-lasi sisältää samaa metallia tai muuta alkuainetta. Uutta lasia kannattaa myös testata esimerkiksi norsunluun kanssa ja sitten muitten tunnettujen reagoijien kanssa. Hauskaa, tai ainakin mielenkiintoista on toki, että aina tulee myös yllätyksiä!