Voiman pimeälle puolelle

Kävin Tanskassa kurssilla muutama viikko sitten. Kurssin järjestettiin Bifrost-studiolla Birkerödissä noin Kööpenhaminan ja Helsingörin puolessa välissä. Kurssilla oli opettajana Gail Grosman Moore, joka on hyvä opettaja ja muutenkin mukava ja sympaattinen ihminen. Yksi lasihelmialan mestareita, jonka töitten kuvia on useimmissa alan merkittävissä julkaisuissa. Lisäkseni kurssilla oli yksitoista tanskalaista, joten oli ihan hyvä, kun opettaja oli amerikkalainen ja puhui jotain meikäläisenkin ymmärtämää kieltä. Tosin toisena päivänä jo aloin ymmärtää tanskalaistenkin jutuista sanan sieltä toisen täältä. Lukeahan sitä kieltä osaa, jos ruotsia osaa, mutta kuullun ymmärtäminen onkin sitten eri juttu.

Ajelin Tanskaan omalla autolla seurassani pari teiniä, jotka lähtivät syyslomailemaan kanssani. Säät suosivat ja matka sujui oikein leppoisissa merkeissä. Bifrostin Jette oli kurssijärjestelyjen lomassa ajatellut tyttöjäkin ja lähetti pariin otteeseen sähköpostia ennen reissua siitä, mitä he voisivat tehdä sillä aikaa kun olen kurssilla. Hyvää palvelua, sanoisin!

Niin, kurssin aihe oli siisi borosilikaattilasi, joka on ns. kovempaa lasia kuin "tavallinen". Kylmänä kaikki lasi on tietenkin yhtä kovaa, mutta borosilikaattilasi vaatii enemmän lämpöä muuttuakseen sulavaksi ja sen lämpölaajenemiskerroin on huomattavasti alhaisempi kuin natriumlasin. Siten se on hyvää lasia laboratoriokäyttöön, johon se on aikonaan kehitetty, ja vaikkapa uuninkestäviin lasiastioihin. Kun sitä kuumennetaan jostain kohdasta ja toinen kohta jää kylmäksi, se ei menen rikki niin helposti. Borosilikaattilasi onkin oivaa materiaalia lasiveistosten tekoon, koska sitä voi muokata toisesta kohdasta, eikä haittaa, vaikka toinen kohta pääsisi jäähtymään.

Kurssilla emme tehneet kuitenkaan lasiveistoksia, vaan ihan tavallisia helmiä aika lailla samaan tyyliin kuin olen tehnyt natriumlasista. Kuitenkin opin kurssilla todella paljon, sillä boro käyttäytyy hieman eri tavoin, esimerkiksi uuden lasin sulattamiseen vanhaan kiinni täytyy kiinnittää huomiota ihan eri tavoin. Myös borovärit käyttäytyvät toisella tavalla, monet esimerkiksi kehittyvät lopulliseen sävyynsä vasta uunissa, paljon useammat kuin natriumlaseista. Aiemmin boron tunnisti ensi silmäyksellä juuri erikoisista vaihtelevista väreistään, jota efektiä toistamaan nykyiset uudet hopealasit on kehitetty.

Ai niin tuo otsake. Lasipiireissä sanotaan, että joku siirtyy "to the dark side of the force", kun hän alkaa tehdä pehmeän lasin lisäksi tai tilalta kovaa kamaa. Boromaailmassa tehdään usein isompia esineitä kuin helmiä ja useimmat helmiä tekevät miehet tekevät niitä juuri borosilikaattilasista. Voin toki olla väärässä, mutta ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että siihen tarvitaan järeämmät aseet, isompi ja kuumempi tykki (hot headilla ei boroa voi edes harkita, minun Minorini onneksi riittää happipullon kanssa helmien kokoisiin juttuihin). Revi siitä sitten.