Sinisiä ajatuksia. Blues

(The text is in English in italics after a chapter in Finnish.)

Syksyllä tilaamieni lasien joukossa oli myös yksi sininen lasi, Jet Stream Limited Run 539, jonka tosin en olettanutkaan olevan kovin intensiivinen, vaikka puikko tumma onkin, se on sitä osin paksuutensa vuoksi. Päätin kuitenkin tehdä sinisenkin testin muutamista muista tummista sinisistä, koska, no, sininen. Muuten lasit ovat sinisen spketrin indigommasta päästä, paitsi otin mukaan myös Azuren, koska, no, Azure. CiM:ltä mukana on myös Neon Blue. Yllä olevassa linkissä Jet Streamia on verrattu Royal Blue' hun, jota minulla pitäisi olla myös, ainakin luulen niin, mutta en löytänyt sitä tähän hätään. Neon Blue ja Royal Blue ovat aika lähellä toisiaan, ja kumpikin ovat Limited Runeja. Neon Blue'ta en löytänyt enää kaupoista, mutta Royal Blue' ta näkyi olevan Tuffnellilla. Muut mukana olevat värit ovat Effetren 057 Intence Blue, 059 Blue Mosaic ja 060 Cobalt Blue.

Among the glass I ordered was a blue one too, Jet Stream Limited Run 539, which I did not even expected to be very saturated, even thought the rod is quite dark, as it is so partly because it is from the thicker side. I decided still do some blue testing, because, well, blue. And I took Azure with other more indigo glasses, because, well, Azure. From CiM I got also Neon Blue. In a link above someone had compared Jet Stream with Royal Blue, which I am supposed to have too, at least I think so, but could not locate it at the moment. Neon Blue and Royal Blue are quite close hues anyway. They are both limited runs and I could not find Neon Blue at sale, but Tuffnell seems to have Royal Blue still in their shop. Other glasses in the test are Effetre 057 Intense Blue, 059 Blue Mosaic and 060 Cobalt Blue.

CiM Azure, CiM Jet Stream, CiM Neon Blue, Effetre 057, Effetre 060, Effetre 059

Tässä vertailurinkulassa näkyy ehkä kaikkein selkeimmin viime aikojen postauksistani saturaation ero laseissa, jotka 5-7 mm puikkona näyttävät jos ei nyt ihan, niin aika lailla yhtä tummilta. Lasit ovat samassa järjestyksessä kuin ylemmässä kuvassa. Azure on näennäiseen vaaleuteensa nähden intensiivinen, koboltinsiniset menevät aika mukavasti vaaleasta tummaan. Jet Stream on oletusten mukaisesti vaalein, mutta oli muuten mukava peruslasi työskennellä, ei roiskinut ja käyttäytyi muutenkin hyvin.

It the circle you can see maybe best of these lately tested glasses how the saturation is not necessarily same as darkness in a given rod. Glasses are in a same order as in a photo above. Azure is more saturated, even thought it is seemingly lightest one of the bunch. Cobalt blues are in a nice row from medium dark Jet Stream to very dark Effetre 059. Jet Stream was anyway nice basic glass to work with, no spitting and it behaved well.

Tässäpä vielä helmiä, joiden tekemisessä tumahkot läpikuultavat lasit ovat oikein oivia. Kuvan kanssa haluan toivottaa kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2017! Suomen juhlavuosi onkin hyvä aloittaa sinisillä helmillä.

Here is another bead type dark and medium dark colours are nice to use. With a pic I would like to say Happy New Year to all! The year 2017 will be a jubilee year of Finland, as it will have it's 100th Independence day in December, so blue is very appropriate colour to start the year!

Verenpunaista. Blood red

(The text is in English in italics after a chapter in Finnish.)

Ja testausta pukkaa. Kolmas testipläjäys on Creation is Messyn tummanpunaisen Limited Run -värin, Garnetin 121, ympärille kerätty annos. Mukana testissä ovat myös CiM:n vakiolaseihin kuuluva Sangre 128 ja Bordello 109, joka taitaa olla semivakituinen väri nykyisin aiemman perusvalikoiman kuulumisen tilalta. Neljäntenä värinä otin mukaan Effetren verenpunaisen 076:n, tai ainakin kuvittelin ottavani, mutta uunista oton jälkeen oli pakko todeta, että taitaakin olla oranssinpunaista 072:a. Ihmekö kun en saanut siitä kiusattua punaista väriä esiin siksak-helmeen. Läpikuultaville punaisille (samoin kuin myös oransseille ja keltaisille) on ominaista se, että ne ovat ns. striking colours, eli niistä pitää lämpötilojen voimakkaalla vaihtelulla kiusata väri esiin. CiM:n puikot ovat jo valmiiksi sen värisiä, kuin ne suurin piirtein tulevat olemaankin oikein kohdeltuina, mutta muilla valmistajilla puikot ovat yleensä vaaleampia, jopa aivan hailakan meripihkankeltaisia, joten merkitsemättömästä puikosta voi olla hankala päätellä ennen kuumentamista, mitä väriä se oikeasti on.

OK, so one more testing. The third set is Creation is Messy's transparent dark red Limited Run Garnet 121 accompanied with CiM Sangre and Bordello. Sangre is their regular colour, and Bordello used to be too if I remember correct and still quite regularly available I think. I took Effetre's tr dark red 076 too, or I thought I did, but after taking the test beads out of kiln I realized it was their tr red orange 072. No wonder I could not get red out of it while doing triangle beads. Transparent reds, oranges and yellows are so called striking colours, you have to change their temperature quite strongly to get the colour you want. CiM' s colours are about the colour they are already in the rod, but other glass producers' rods can be very light, almost light amber, so if rods are unmarked, you cannot know their colour before heating them. 

Effetre 072, CiM Sangre, Cim Garnet, CiM Bordello

Väri saadaan pintaan siten, että lasi sulatetaan ensin hehkuvan kuumaksi, jäähdytetään niin kylmäksi kuin lasin rikkoutumatta uskalletaan ja sitten pintaa lämmitetään kevyesti uudelleen. Joissakin laseissa väri kypsyy sen kummemmin yrittämättä, joittenkin kanssa sitä täytyy houkutella kunnolla. Läpikuultaville lämpimille laseille on ominaista myös se, että ne muuttuvat sitä läpikuultamattomammaksi mitä kauemmin sitä liekissä työstää ilman että sitä lämmitetään valuvan sulaksi. Tästä syystä esimerkiksi keltainen on vaaleudestaan huolimatta niin intensiivinen, että näkyy hyvin, vaikka sitä on vain ohuenohut kerros. En siis tällä kertaa ollut edes kovin huolissani, etteivätkö värit näkyisi, jos ne vain saa iskukuumennettua oikeaoppisesti, enkä jäänyt kovin pitkäksi aikaa kikkailemaan kolmiohelmien kanssa ja niistä tulikin vähän mitä nyt sattuu. Mielenkiintoni kohdistui lähinnä perushelmeen ja kuorrutukseen valkoisen päällä nähdäkseni lasien "oikeat" värit. Tällä kertaa myös Bordello tykkäsi olla punainen, eikä ruskea, niinkuin se joskus tuppaa olemaan. Otin kuvat laseista talvisessa luonnonvalossa, jotta lasit eivät näyttäisi senkään vuoksi ruskeilta, kuten niillä keinovalossa kuvattuna usein on taipumusta olla.

Striking colours get basically their colout when heating them, then cooling and then lightly heating them again. Some glass strikes easily, some not, and some glass strikes sometimes. Transparent warm colours are also famous for becoming more and more opaque while working, if they are not heated very hot. This is the reason why I was not worried about their saturation in triangle beads this time, as I know I can get strong colour out of them if I heat them correctly. So they are not this time the best ones I could do. I were more interested of spacer beads and white beads with a thick layering over them in a hope to see their "real" colour. This time even Bordello wanted to be red instead of brown it sometimes is. I took photos of the beads in natural winterly light, as photographing reds in artificial light can make them look browner than they are.

Irrallinen ryhmä on Eff072, muut vaaleimmasta tummimpaan Sangre, Garnet, Bordello.

The separate group is Eff072, others from the lightes to the darkest Sangre, Garnet, Bordello.

Kahden eri punaisen streikkaaminen samassa helmessä on aika ikävää, huomasin sen taas tehdessäni siksak-testihelmiä. Kun toinen ei ole vielä kypsynyt, toinen jo alkaa sulaa liikaa ja menettää väriään. Näitä värejä on mielestäni helpompi käyttää sellaisten lasien kanssa, jotka ovat ilman kikkailua sitä mitä ovat, kuten vaikkapa Garnetia tässä kuvassa vihreiden CiM:n Ozin ja Envyn kanssa.

Hyvää Joulua 2016!

To strike two reds in a same bead can be a problem sometimes. Other has not striked yet when another starts to melt and looses it's colour. I like to use striking colours with other, non fussing colour better. Like in this pic, Garnet with CiM greens Oz and Envy.

Merry Christmas 2016!

Harmaata. It is a gray day.

(The text is in English in italics after a chapter in Finnish.)

Tilasin myös pari läpikuultavaa Limited Run harmaata. Harmaat ovat yleensä sellaisia, että vaikka puikkona olisivatkin tummia, niin ohuena kerroksena ne haalistuvat lähes olemttomiin. Päätin kuitenkin testata uudet lasit, Creation is Messyn keskiharmaan Mockinbirdin (822) ja siniharmaan Denimin (541) muutaman vanhastaan varastossa olevan harmaan kanssa. Toiset lasit ovat Effetren 086 ja 088 sekä CiM:n Twilight, joka on ollut myös kerta-annos, jota ei pikaisen vilkaisun jälkeen nyt enää ole lasikaupoissa saatavilla.

I also ordered a couple of transparent grayish Limited Run glass. Greys are usually very light when layered thinly, even when they are dark in a rod. Anyway I decided to test the new shades Creation is Messy's Mockingbird 822 and blue gray Denim 541 with some older grays I happen to have in the shelf. Other colours are Effetre 086 and 088 and CiM Twilight, which has been Ltd Run too and seems to sold out from glass shops.

Twilight, Denim, Mockingbird, Effetre 088, Efftre 069

Denimiä lukuunottamatta kaikki lasit menettivät värinsä lähes kokonaan ohuessa kerrostuksessa, eikä sekään kovin tumma ole. Ja CiM:n kotisivulla sitä paitsi laskettu sinisiin. Paksummassa kerroksessa valkoisen päällä näkyy hyvin eri harmaitten sävyerot. Effetren 086 taittuu ruskeaan, 088 himpun verran vihreään, Mockingbird on aito kerkiharmaa, Denim tietenkin taittuu siniseen ja Twilight on toinen keskiharmaa, hieman lämpimämpi vain kuin Mockingird. 

Testauksen jälkeen keksin ottaa jonkun opaakin harmaan (käteen tarttui hyllystä CiM:n Tabby Gray, jota ei myöskään enää taida olla kaupoissa). Pikkulenkin ylemmässä helmessä kerrostin Mockinbirdin valkoisen ja harmaan opaakin päälle, alemmassa sain vielä isomman kontrastin, kun kerrostin valkoisen päälle kirkasta ja harmaan päälle Denimiä. Kunhan joku kerta innostun testaamaan oppaakkeja harmaita niitten sävyerojen vuoksi, voisin tehdä pareja esim. vihreää, siniseen, ruskeaan... taittuvien harmaitten opaakkien ja läpikuultavien välillä. Harmaa tosin ei ole minulla mikään kovin menevä väri, joten en jäisi pidättelemään hengitystäni tuon testin suhteen.

Well, besides Denim all the glasses diluted to almost nonexistence, and Denim is classified as blue at CiM's homepage, but when layered heavy, we can see the different shades well. Eff 086 turns to brown, Eff 088 lightly to green. Mockingbird is neutral true gray, Denim blue gray of course and Twilight another true gray, close to Mockingbird, just a bit warmer.

After the test it came to my mind to try layer the new grays with opaque gray (I just grabbed Tabby Gray of CiM and it seems to be sold out too). The upper bead of the smaller circle is having Mockingbird over white and gray opaque. The contrast is even bigger in the lower bead, which is having clear over white and Denim over gray. It might be interesting to test opaque grays too and make pairs between similar shades, ones turning to brown, green, blue...  Well, I do not use gray glass that much anyway, so I would not keep my breath while waiting for that test to happen.

Tein alla olevan helmisetin ennen kuin keksin kerrostaa läpikuultavia opaakin harmaan kanssa, joten harmaat ovat aika vaaleita. Tosin nyt harmaana päivänä otetussa kuvassa ei kovin hyvin näy myöskään vaaleanpunainen, joka on CiM:n Gellys Sty 904, peruslaseja, joten saatavilla ja käytännössä ainoa opaakki pinkki, jota käytän. Mutta luonnossa tuo on ihan kaunis setti, välihelmet Mockingbirdia ja isompien helmien raidoissa Denimiä.

This set was made before I got that layer gray over gray idea, so thin gray is quite colorless. The pic has been taken today, when the daylight is quite gray too, so even the pink does not look like pink but gray. Pink is by the way CiM Gelly Sty 904, which is in their regular palette and basically only opaque pink I use. But in person the set is quite nice, spacer beads are made of Mockingbird and stripes in the bigger beads are Denim.

CiM 445 Envy, CiM 548 Barrier Reef

(The text is in English in italics after a chapter in Finnish.)

Tilasin Creation is Messyn viimeisimpiä Limited Run -laseja ja pitkästä aikaa alkaa olla hehkua myös käyttää niitä. Satsissa oli aika paljon vihreitä  ja vihertäviä laseja, joista kokeiluun menivät tällä kertaa keskivihreä 445 Envy ja tumma merenvihreä 548 Barrier Reef. Lisäksi tuli useampaa sävyä opaakkeja vihreitä, joista ehkä mahdollisesti myöhemmin tarinaa. Kumpaakin lasia ovat muut jo ehtineet testailemaan muuten, joten minä tsekkasin ominaisuuden, joka henkilökohtaisesti kiinnostaa, eli kuinta intensiivisiä lasien värit ovat. Envystä voi lukea esimerkiksi täältä ja täältä, Barrier Reefistä täältä. Tummuusaste ei aina kerro koko totuutta. Vaalealta, tai no ainakin keskivahvalta näytävä väri voi ollakin hyvinkin intensiivinen ja tumma lasi haalistuu kun sitä käytetään ohuenohuena kerroksena. Koska teen mielelläni helmiä, joissa värin pitäisi näkyä ohuestikin, metsästän aina uusia läpikuultavia laseja, joissa tämä ominaisuus on.

I ordered some of Creation is Messy's Limited Run glasses and it seems that after a while I have energy to use them too. There were quite a lot of green and greenish colours in their last batch, so I decided to test 445 Envy and 548 Barrier Reef first. Other people have tested them already, so you can read about them for example here, here and here. As I am often doing beads to which I like to use transparent glass very thinly, I am interested the saturation of glass colour. If the glass is dark it does not necessarily mean it is intense.

Tein Envystä ja Barrier Reefistä koehelmet, ensin yksivärisen perushelmen, sitten valkoisen helmen, jonka päälle sulatin suhteellisen paksun kerroksen testattavaa lasia ja lopuksi ääriolosuhteitten testin, eli siksak-helmen, jossa lasi sulaa ohueksi kerrokseksi ja sen päälle tulee vielä väritöntä läpikuultavaa lasia (tässä tapauksessa Effetren 006:a) joka saattaa optisesti laimentaa väriä lisää. Kuvassa on vertailun vuoksi myös muita laseja, järjestyksessä Effetren keskivihreä 028, CiM:n Oz, Envy, Barrier Reef ja CiM:n Slytherin. Kummatkin värit säilyvät kohtuullisen hyvin näkyvillä myös siksak-helmissä. Vertailulaseista sen verran, että Effetreltä olisin voinut ottaa mukaan myös vielä asteen tummempaa vihreää joka 028:n tavoin asettuu sävyjen lämpimyysasteikolla Ozin ja turkoosiin taittuvien lasien kuten Barrier Reefin väliin.

I made test beads, first a basic bead using only the colour in question and then a white bead I covered quite thickly with the said glass. Ultimate test was a triangle bead using a couple of greens in it. Glass melts very thinly in the triangle beads and it is covered with clear (Effetre 006 in this case) which can kind of dilute it optically even more. I made similar beads from Effetre 028, CiM Oz, Envy, Barrier Reef and CiM Slytherin. Boths test colours passed the test quite nicely. As a note, I could have used darker Effetre shade as well, it would have gone nicely between Oz and teal Barrier Reef I think.

Erityisen iloinen olin Barrier Reefin kauniista merenvihreästä sävystä, joka asettuu oikeuksiinsa ohuena kerroksena ja muodostaa kauniin parin vihreän värikirjon toisessa, keltaisemmassa päässä olevan Slytherinin kanssa. Kummatkin ovat laseja, jotka itsessään ovat liiankin tummia käyttööni, lähes mustia. Näissä helmissä on lisäksi käytetty samassa satsissa tullutta opaakkia Prairie Grassia. Toisessa setissä välihelmet ovat samaista preeriaruohoa ja toisessa setissä läpikuultavaa harmaata CiM:n Mockingbirdiä, jota olen testannut myös. Helmikokonaisuuden tunnelma muuttuu aika lailla riippuen kumman välihelmen kanssa ne yhdistää, vai mitä?

Especially I liked the beautiful teal shade of Barrier Reef. It is (like Slytherin) too dark, almost black as itself, but they make nice triangle bead together, being in a blueish and yellowish end of green spectrum. I used in these beads also opaque Prairie Grass, which came together with Barrier Reef. Basic beads in another mini set are Prairie Grass too, in another set I used transparent gray Mockingbird I have also tested, more about it later. The atmosphere of the sets is quite different in the sets, what do you think?

Oranssia etsimässä. CiM Tangerine 208 ja Effetre Dark Yellow 412

Kuten mainittua, tilasin talvella nipun Messyn Limited Run- ja Unique-laseja. Hieman tarkennusta edelliseen postaukseen, jos olen asian oikein ymmärtänyt: CiM:n Limited Run -lasit ovat sellaisia, joita on tehty koesatsi, eikä otaksuttavasti tehdä/saada tehtyä enää uutta samanlaista. Uniquet ovat taas laseja, jotka poikkeavat jonkin verran standardiväristä samasta reseptistä huolimatta ja jotka siksi myydään Unique-nimikkeen alla. Viime kerralla mainittu Coconut Milk on siis Ltd Run eikä Unique, kuten taisin väittää.

Tilaamani valikoima oli etupäässä vihreitä ja sinisiä sekä siniharmaita laseja, ja niistä lisää (ainakin osasta) tuonnempana. Mukana oli myös pari lämpimämpää sävyä ja tartuin nimen innoittamana Tangerineen, 511208. En ole varsinaisesti oranssin ystävä, mutta joskus sitäkin tarvitsee ja yleensä läpikuultavat oranssit ovat pikemminkin lämpimänpunaisia kuin oransseja, parhaan esimerkkinä Effetren läpikuultava oranssi (taitaa olla 072 loppunumerot hänellä). Tangerine kuulosti lupaavasti oikealta oranssilta, ja lasipuikkokin siltä näyttää, joten eikun testaamaan.

Tulos? Kyllä ja ei. Väri on kyllä oranssi, luonnossa jopa ehkä aavistuksen keltaisempi kuin kuvassa, mutta on se vaan niin hankala kaivaa lasista esiin. Yleensäkin läpikuultavien (tai läpikuultavahkojen) punaisten, keltaisten ja oranssien väriä joutuu houkuttelemaan siten, että lasin annetaan jäähtyä, kunnes lasin hehku on sammunut ja pintaa kuumennetaan uudelleen niin, ettei se kuitenkaan sula uudelleen. Näitä helmiä joutui jäähdyttelemään ja lämmittelemään uudelleen aika monta kertaa, niin että niitten tekemiseen meni aikaa melkoisesti. Yksi helmi on edelleen vaaleampi toisesta reunasta.

Tein myös siksak-kuvioisen helmen, joilla yleensä testaan läpikuultavien lasien saturaatiota. Tein varmuuden vuoksi vielä toisenkin, mutta tulos oli sama, vaikka kovasti koetin houkutella väriä esiin. Ei niin mitään. Harmaa sävy helmessä on jokin aiemmin mainitsemistani siniharmaista, en nyt enää tosin muista mikä. (Aina pitäisi tehdä muistiinpanoja, nytkin kuvittelin muistavani!)

No. Kuten sanottu, oranssi ei varsinaisesti ole lempivärejäni, joten eipä siinä mitään. Jos joskus ihan välttämättä johonkin tarvitsen oranssia läpikuultavaa, niin kaipa tuota jaksaa kiusata sen verran, että väriä saa pintaan. Toiset ovat tehneet kivoja läikehtivänvärisiä helmiä lasista, joka on tummunut eri tavoin eri osissa helmeä.

CiM on siis aika tarkka siitä, että sama lasi olisi tasalaatuista ja samanväristä erästä toiseen. Effetre ei siitä asiasta paljon stressaa ja jotkin sen laseista (kuten koralli) ovat kuuluisia siitä, että joka ainoa satsi on erivärinen. Tässä pienenä loppuhuikosena esimerkki Effetren uudehkosta (ostin lasin syksyllä) Dark Yellowista eli tummasta keltaisesta. Aiemmat erät ovat olleet ihan selvästi keltaista ja kunnon opaakkia, mutta jos tämä ei ole oranssia, niin ei mikään. Sama opaakin muuttuminen opaalimpaan suuntaan, josta viimeksi narisin, on tässäkin havaittavissa hyvin selvästi. Lakkahelmiin aavistus läpikuultavuutta sopii.

Mansikat muuten on tehty CiM:n Maraschinosta, jolla on jokin muu nimi nykyisin ja vihreä on parempi kuin edellisissä mansikoissa, tummempi kuin kuvassa. Tein sen kerrostamalla useita läpikuultavia ja opaakkeja vihreitä stringeriksi.

Klassisia reaktioita

Kun jossain vaiheessa kirjoitin paljon hopeaa sisältävistä laseista, taisin ohimennen mainita, että kyseiset lasit reagoivat erityisen voimakkaasti luonnonvalkoisen, niin sanotun tumman norsunluun värisen lasin kanssa. Tässäpä hieman lisää tarinaa mokomasta lasista, joka reagoi, paitsi hopealasin, myös monen muun ihan tavallisen kohtuuhintaisen lasin kanssa. Itse asiassa se reagoi tavallaan jopa itsensä kanssa, kun sitä tarpeeksi kiusaa ja lämmittää.

Kohtuullisella lämmittämisellä vaikkapa nestekaasupolttimella lasi vaalenee lähes valkoiseksi, kun lasipuikko on lähdössä yleensä beige. Kuumemmalla polttimella lämmittämisellä väri alkaa palautua muodostaen hauskaa munankuorimaista verkkomaista valkoisen ja vaaleanrusehtavan kirjavaa pintaa. Kaksoiskaasupolttimen säätöjä muuttamalla niitä joko runsashappiseen tai pelkistävään nestekaasuvoittoiseen suuntaan lasista saa kaivettua lisää kirjavuutta ja säpinää pintaan. Tässä kuvassa kirkkaalla lasilla kuorrutettu helmi ja putkihelmi on tehty nestekaasupolttimella ja pyöreät helmet kaksoiskaasupolttimella. Vasemman yläkulman helmeä on kiusattu vähän enemmän. Reaktiot ovat siinä selvästi voimakkaammat kuin muissa helmissä.

Syy, miksi tumma norsunluu on niinkin voimakkaasti kaiken mahdollisen kanssa reagoiva, piilee kemiassa. Se sisältää paljon rikkiä. Useimmat muut peruslasivärit saadaan metallioksideilla ja lasit, joissa metallioksideja on runsaasti, reagoivat rikkipitoisen lasin kanssa. Erityisen hyviä sattumia ovat mainittu hopea sekä kupari ja lyijy. Kaikkein klassisin reagoija norsunluun kanssa on yllä olevan kuvan tumma opaakki turkoosi, jossa on paljon kuparia. Siihenkin saadaan kehitettyä kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja ihan pelkästään sitä itseään lämmittämällä. Esimerkiksi nestekaasupitoinen liekki nostaa siitä pintaan kuparia, niin että se muodostaa tiilenpunaisia läikkiä turkoosiin pintaan.

Kun tummaa turkoosia ja norsunluuta yhdistetään siten, että toisella tehdään kuvioita toisen pintaan ja koristelu sulatetaan alas, lasien rajapintaan muodostuu ikään kuin ilmaiseksi kolmas väri, tumman harmaa, lähes musta viiva.

 

Muita perinteisiä voimakkaita norsunluun kanssa reagoivia opaakkeja laseja ovat merenvihreä, jossa on turkoosin tavoin kuparia ja korallinpunainen, jossa on lyijyä. Tässä kuvassa lasit ovat yhteispotretissa, jossa näkyy pari muutakin tyypillistä reaktiotapaa. Korallinpunainen ei ole kehittänyt kovinkaan näkyvää rajaviivaa, vaan rajapinta on sulanut epämääräiseksi hässäkäksi. Merenvihreässä helmessä on rajaviivan lisäksi ilmiö, jossa vihreä on jakaantunut kahdeksi sävyksi, niin että viivan keskellä on tummempaa vihreää ja reunalla vaaleampaa. Pisteessä tumma väri vetäytyy joko tummemmaksi pisteeksi keskelle tai rastin muotoon hieman koristekuviosta riippuen.

Näitä keskenään reagoivia pareja on paljon muitakin, tässä tuli esiteltyä siis kaikkein klassisimmat yhdistelmät. Esimerkiksi seleeniä sisältävät lasit reagoivat metalleja sisältävien lasien kanssa. Useimmiten reaktio on ehkä edellisen kappaleen viimeistä tyyppiä, siis toinen (tai molemmat) laseista muodostaa itsestään tummemman ja vaaleamman värialueen. 104-lasien valmistajat harvemmin kertovat, mitä väriainetta laseissa on käytetty, mutta CoE90-lasia valmistavan Bullseyen sivuilla se kerrotaan. Jos heidän listastaan etsii jonkin värin ja katsoo, mitä se sisältää, melkoisella varmuudella samanvärinen 104-lasi sisältää samaa metallia tai muuta alkuainetta. Uutta lasia kannattaa myös testata esimerkiksi norsunluun kanssa ja sitten muitten tunnettujen reagoijien kanssa. Hauskaa, tai ainakin mielenkiintoista on toki, että aina tulee myös yllätyksiä!

 

Näin punaista. Testing reds

(Text in English after every chapter)

Tarvitsen eräisiin helmiin mahdollisimman opaakkia punaista ja päätin testata hyllystä löytyviä potentiaalisia punaisia laseja toisaalta pisteinä mustan päällä ja toisaalta siten, että punaisen päällä on mustia pisteitä. Musta on kaikissa helmissä Effetren perusmustaa 064. Punaiset ovat järjestyksessä Effetre 424 porkkananpunainen, Effetre 428 vaalea punainen, Effetre 432 keskipunainen, ASK 012 Scarlett Dreams, Creation is Messy (CiM) 140-1 Lipstick, Cim 102 Valentine ja CiM 101 Maraschino.

I need as opaque red as possible to certain beads I am making, so I decided to test suitable reds I have in a shelf. I made black beads with red dots and red beads with black dots. The black in every bead is Effetre 064 basic black. Reds are in a row Effetre 424 Carrot Red, Effetre 428 Light Red, Effetre 432 Medium Red, ASK 012 Scarlett Dreams, Creation is Messy (CiM) 140-1 Lipstick, Cim 102 Valentine ja CiM 101 Maraschino.

Testin tulos vastasi aika lailla odotuksia. Effetret ovat kohtuullisen opaakkeja ja parhaiten niistä erottuu mustasta vaalein 424. Hyvin erottuu myös CiM:n Lipstick, joita minulla on useamman sävyisiä ja joista otin puikon testiin vaaleimmasta erästä -1. Se on kuitenkin väriltään oranssimpi tai ruskeampi kuin Effetre 424 ja etsiskelen kunnon punaista. Effetre 424 on nimestään huolimatta helmenä aika lailla joulunpunainen. ASK:n Scarlett Dreams on puikkona hyvinkin opaakki, suorastaan tunkkainen, mutta muuttuu liekissä tummemmaksi ja kuultavammaksi. Se on yksi suosikkejani yksivärisiä punaisia helmiä tehdessä, ja kun ASK:n myynti lopetettiin, hamstrasin sitä melkoisen varaston. Pisteenä mustan päällä se on kuitenkin liian läpikuultava. CiM:n uusi Valentine on hyvä opaakki punainen, jolla jatkossa on varmasti paljon käyttöä, mutta tummempi kuin haluaisin tarkoitukseeni. Myös CiM:n Maraschino on uusi väri, enkä edes odottanut sen olevan opaakki, mutta testasin sen samalla kuin muut. Alushelmenä se on kaunis kuultava punainen ja siitä saa hienoja mansikoita:

The results of a test were quite much as I expected them to be. Reds of Effetre are opaque and as it is the lightest, 424 is easiest to see over black. So does CiM:s Lipstick. I have several batches of it and I chose the lightest one I have, number -1. Anuway, it is more brick red, when Effetre 424 is quite true red as a bead, thought is orange (or carrot) red in a rod. ASK Scarlett Dreams is very opaque, even dull in a rod, but becomes darker and more transparent in a flame. It is one of my favourite reds as single colour bead and I bought it a lot, when they quitted to make it. As a dot over black it is too transparent thought. CiM is making two new reds. Valentine is good opaque red and I am sure to use it a lot later, but to the need in hand it is a bit too dark. I did not even expected Maraschino to be opaque, but I tested it anyway with the others. It is beautiful red and I made a few nice strawberries with it:

Todennäköisesti myös kirsikoihin se sopisi nimensä mukaan. Aiemmin mansikoissa käyttämäni vihreät näyttävät Maraschinon kanssa tunkkaiselta ja liian turkoosilta, joten pitääkin testata, mikä olisi siihen sopiva vihreä!

As its´ name is saying, it would be nice for cherries too. The greens I have used earlier when making strawberries, seems to be a little dull and too turquoise with it thought, so I think I need to test, which green would go well with it!

Pelkistäen hopealasista

Kesällä on tullut taas pitkä tauko helmien teossa matkustelun ja helteitten vuoksi. Kun tauon jälkeen olen pari kertaa tehnyt helmiä, tuntui, että alkuun pitää verrytellä aika lailla helpoilla helmillä. Ihan yksivärisiä perushelmiä en sentään halunnut tehdä, koska niitä tuli väsättyä sattuneesta syystä ennen taukoa useita satoja. Päätin pyöräytellä helppoja mutta näyttäviä helmiä hopealaseista ja kertoa niistä muillekin.

Hopealasia, lasia, jossa on hyvin paljon hopeaa, alettiin nykyisessä laajuudessa tehdä muutamia vuosia sitten osittain siksi, että niiden avulla saadaan pehmeästä lasista samanlaista efektiä kuin monista borosilikaattilaseista. Lasipuikot ovat usein tummia ja läpikuultavia tai epämääräisen rusehtavia ja läpikuultamattomia. Lasin käsittely eri tavoin tekee sen, että metallihiukkaset asettuvat lasissa niin, että ne heijastavat valoa hieman samalla lailla kuin simpukkahelmien helmiäinen, kalan suomut tai spetroliitti.

Hopealaseja on karkeasti ottaen kahta tyyppiä: Toisessa efektit saadaan aikaiseksi redusoimalla eli pelkistämällä lasia liekissä, jossa on hieman liian vähän happea, jotta se olisi neutraali. Helmi muotoillaan neutraalissa liekissä ja kun pinta on valmis, käännetään liekki vajaahappiseksi ja helmeä heilutetaan liekissa pikaisesti, kunnes siihen muodostuu metallimainen kiilto. Sen jälkeen yleensä päällystän helmen kirkkaalla lasilla, vaikka sen voisi jättää metallipinnallekin. Siitä tuonnempana lisää. Kuorrutuksen jälkeen metallipintaa ei näy, vaan hopealasi näyttää ennemminkin simpukanhohotoisleta kirkkaan lasin alla.Tässä kuva voimakkaasti metallipinnalle pelkistetystä helmestä:

Toisenlaisissa hopealaseissa lasia kuumennetaan, kunnes se on liki tippuvan sulaa, jäähdytetään lähes särkymispisteeseen usein muotoillen samalla, ja sitten pintaa vielä lämmitetään nopeasti. Tässä jutussa olevat helmet on tehty pelkistettävästä lasista, sillä sellaisen työstäminen on helppoa ja jopa luontaista pelkällä kaasulla toimivalle polttimelle, jonka liekki on parhaimmillaankin hieman vähähappinen. Olen käyttänyt tässä Double Helix -nimisen firman laseja Kronos ja Psykhe siksi, että ne ovat aika helppoja laseja, jotka yleensä aloittelijakin saa toimimaan.

Kuvassa helmet on järjestetty sen mukaan, kuinka paljon niitä on redusoitu. Ensimmäisessä helmessä efektiä ei juurikaan näy ja viimeisessä helmessä sitä on redusoitu niin paljon, että on siinä ja rajoilla, että väri muuttuu ruman sukkahousunruskeaksi. Kaikki helmet on kuorrutettu kirkkaalla lasilla. Osalla laseista redusointia voi palauttaa hapekkaalla tai neutraalilla liekillä ja pelkistää uudelleen, mutta efektistä ei välttämättä tule niin kaunista enää. Nestekaasupolttimella lasi redusoituu melkein itsestään, mutta lisää pelkistystä saa, kun peittää pari tohon aukkoa lastalla tai pihdeillä, kunhan vain muistaa varoa ylipelkistämistä ruman ruskeaksi.

Syy, miksi en yleensä, tai oikeastaan koskaan nykyisin, jätä hopealasia kuorruttamatta on se, että ostin pari vuotta sitten eräältä taitavalta amerikkalaiselta helmientekijältä pari helmeä, joissa iso osa helmen pistaa on metallipinnalla olevaa hopealasia. Toinen helmistä on jossakin vaiheessa joutunut ilmeisesti kosteudelle alttiiksi ja pinta on osin tummentunut ja samentunut, samoin kuin tavallinen hopeakin tekee. En ole sitä ainakaan vielä koettanut kiillottaa, sillä pelkään, että metalliefekti lähtee kokonaan pois.

Hieman erinäköistä pintaa ja erilaisia värejä samastakin lasista saa, kun yhdistää sitä johonkin voimakkaasti muihin laseihin reagoivaan lasiin, kuten italialaiseen tummaan norsunluuhun. Reagointinsa vuoksi kyseistä lasia kuluu minulla eniten kirkkaan ja mustan lasin ohella. Tässä ryhmäpotretissa on muutama helmi, joissa olen jättänyt norsunluun osittain näkyviin, pelkistänyt sen päälle sulatetun hopealasin ja sen jälkeen kuorruttanut koko roskan. Kuorrutus toimii samalla suurennuslasina pyöreän helmen pinnassa. Pieni helmi on aiemman kuvan metallipinnalla oleva helmi. Muissakin helmissä hopealasia on suurin piirtein saman verran, kirkas päällyslasi saa hopealasimassan näyttämään isommalta. Hopealasi on niin julman kallista ja välillä haastavaa käyttää, että sitä yleensäkin käytetään kerrallaan pieniä määriä helmen pinnassa ja koristeluissa.

Aikani perushelmiä tehtyäni ja lämmiteltyäni tein muutaman hieman vaativamman helmen. Tässä helmessä pisteet on rakennettu sulattaen ensin norsunluuta, sitten hopealasia ja päälle vielä tippa kirkasta. Norsunluu kiusasi Psykhestä esiin violetin ja pinkin sävyjä.

Tässä taas esimerkki siitä, mitä usein käy, kun helmi ei kertakaikkiaan synny niin kuin ajattelin. Lisään vielä vähän lasia, sekoittelen ja muotoilen sydämeksi.

Pari syksyista pihlajaa odottelee tilhiä saapuvaksi:

Voiman pimeälle puolelle

Kävin Tanskassa kurssilla muutama viikko sitten. Kurssin järjestettiin Bifrost-studiolla Birkerödissä noin Kööpenhaminan ja Helsingörin puolessa välissä. Kurssilla oli opettajana Gail Grosman Moore, joka on hyvä opettaja ja muutenkin mukava ja sympaattinen ihminen. Yksi lasihelmialan mestareita, jonka töitten kuvia on useimmissa alan merkittävissä julkaisuissa. Lisäkseni kurssilla oli yksitoista tanskalaista, joten oli ihan hyvä, kun opettaja oli amerikkalainen ja puhui jotain meikäläisenkin ymmärtämää kieltä. Tosin toisena päivänä jo aloin ymmärtää tanskalaistenkin jutuista sanan sieltä toisen täältä. Lukeahan sitä kieltä osaa, jos ruotsia osaa, mutta kuullun ymmärtäminen onkin sitten eri juttu.

Ajelin Tanskaan omalla autolla seurassani pari teiniä, jotka lähtivät syyslomailemaan kanssani. Säät suosivat ja matka sujui oikein leppoisissa merkeissä. Bifrostin Jette oli kurssijärjestelyjen lomassa ajatellut tyttöjäkin ja lähetti pariin otteeseen sähköpostia ennen reissua siitä, mitä he voisivat tehdä sillä aikaa kun olen kurssilla. Hyvää palvelua, sanoisin!

Niin, kurssin aihe oli siisi borosilikaattilasi, joka on ns. kovempaa lasia kuin "tavallinen". Kylmänä kaikki lasi on tietenkin yhtä kovaa, mutta borosilikaattilasi vaatii enemmän lämpöä muuttuakseen sulavaksi ja sen lämpölaajenemiskerroin on huomattavasti alhaisempi kuin natriumlasin. Siten se on hyvää lasia laboratoriokäyttöön, johon se on aikonaan kehitetty, ja vaikkapa uuninkestäviin lasiastioihin. Kun sitä kuumennetaan jostain kohdasta ja toinen kohta jää kylmäksi, se ei menen rikki niin helposti. Borosilikaattilasi onkin oivaa materiaalia lasiveistosten tekoon, koska sitä voi muokata toisesta kohdasta, eikä haittaa, vaikka toinen kohta pääsisi jäähtymään.

Kurssilla emme tehneet kuitenkaan lasiveistoksia, vaan ihan tavallisia helmiä aika lailla samaan tyyliin kuin olen tehnyt natriumlasista. Kuitenkin opin kurssilla todella paljon, sillä boro käyttäytyy hieman eri tavoin, esimerkiksi uuden lasin sulattamiseen vanhaan kiinni täytyy kiinnittää huomiota ihan eri tavoin. Myös borovärit käyttäytyvät toisella tavalla, monet esimerkiksi kehittyvät lopulliseen sävyynsä vasta uunissa, paljon useammat kuin natriumlaseista. Aiemmin boron tunnisti ensi silmäyksellä juuri erikoisista vaihtelevista väreistään, jota efektiä toistamaan nykyiset uudet hopealasit on kehitetty.

Ai niin tuo otsake. Lasipiireissä sanotaan, että joku siirtyy "to the dark side of the force", kun hän alkaa tehdä pehmeän lasin lisäksi tai tilalta kovaa kamaa. Boromaailmassa tehdään usein isompia esineitä kuin helmiä ja useimmat helmiä tekevät miehet tekevät niitä juuri borosilikaattilasista. Voin toki olla väärässä, mutta ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että siihen tarvitaan järeämmät aseet, isompi ja kuumempi tykki (hot headilla ei boroa voi edes harkita, minun Minorini onneksi riittää happipullon kanssa helmien kokoisiin juttuihin). Revi siitä sitten.

Olen elossa!

Tänä viikonloppuna alkoi kuuden viikonlopun lamppulasikurssien putki, joista yksi tosin on sellainen, että olen itse opiskelijana, en opettajana (Jei! Sitä odotellessa!). En edes viitsinyt mainita kurssilaisille tästä blogista, kun muistin kuinka kauan se on ollut kylmillään, noloa. Kesähän ei ollut kylmillään tänä vuonna, joten en vaan jaksanut helteessä avatakaan poltinta lisälämmitykseksi, pari kuukautta taisi tulla taukoa kaikkiaan. Eipä sitten ollut paljon mistä kirjoitellakaan, kun ei jaksanut edes ajatella.

Nyt olen taas pikkuhiljaa palannut polttimen ääreen sekä kotona että töissä. Ensimmäiset helmet tein ajatellen, että mitä ihmettä tämä on, ikuna tehnykkään. Onneksi oli tarve tehdä tiettyyn tarkoitukseen isohko sarja aika yksinkertaisia helmiä, joten tuli peruskädentaidot treenattua taas kuntoon ja samalla testattua opiston polttimet kurssikondikseen. Osasta helmiä tein keskiaikatyyppisen rukousnauhan lahjaksi. Se valmistui sen verran lähellä lahjoitushetkeä, etten muistanut edes kuvaa ottaa, mutta saaja aikoi siitä jossain vaiheessa mainita omassa blogissaan. Pistän linkkiä, jos hän olisi sattunut siitä kuvankin ottamaan.

Syksyn ensimmäinen kurssi on aina jännää, miten kaikki lähteekään pyörimään. Kiittelin itseäni, että olen joskus ollut hetken ihan järkevä (ihan totta!) ja tehnyt listan, jossa on kaikki tavarat, joita lamppulasikurssilla tarvitaan, muuten olisi varmaan puolet romuista unohtunut kotiin. Ja kyse on suurimmaksi osaksi tavarasta, jota ei saa ihan lähimarketista. Kurssi meni hyvin, osa opiskelijoista oli uusia ja osa aiemminkin kurssilla olleita. Ihan kaikki ilmottautuneet eivät paikalle päässeet, joten kaikki ehtivät tehdä varmaan sen verran helmiä, kuin viikonlopussa nyt vaan jaksaa. Innostuneita olivat he ja tunnelma kaikinpuolin mukava muutenkin. Hauska aloitus lamppulasikurssisyksylle!

Nyt mielessä ja sormissa kihelmöi muutama uusi idea, jotka sain, kun katselin toisten tekemistä. Sain viime viikolla(kohan se nyt oli) CiM:ltä nipun lasia testattavaksi ja toisen nipun kysymyksiä laseista, joten lokakuun loppuun asti on aina polttimelle mennessä jotain tehtävää, vaikka omia ideoita ei olisikaan. CiM:n, Creation is Messyn (kavereitten kesken ihan vaan Messy) sivuilla on muuten testiryhmän kommentteja edelliseltä kierrokselta ja kuvia. Minunkin helmiäni siellä saattaa nähdä, jokunen komenttikin, mutta ne nyt ovat hieman lakonisempia kuin niillä, joiden äidinkieli on englanti.

Yritän tässä lähiaikoina katsella tätä hommelia sen verran eteenpäin, että pistän tuonne sivuun linkkejä esimerkiksi nyt vaikka Messyn sivuille, niin pääsette klikkailemaan. Muutenkin juttua tullee vähän nopeammin lisää, ainakin lupaamani tarvikkeidenosto-opas ja turvallisuusluento. Ja tarinaa lasikokeilujen tuloksista!

Lasia ja tuhkaa

Lasi on ehkä vanhin ihmisen keinotekoisesti valmistama materiaali, jollaista ei luonnosta löydy. Kvartsihiekasta, kalkkikivestä ja soodasta tai potaskasta syntyy sopivissa (tarpeeksi kuumissa siis) olosuhteissa uutta materiaalia, jonka olemus poikkeaa useimmista muista aineista olemalla kiinteänä niin sanottua amorfista ainetta. Useimmat muut aineet ovat kiinteinä kiteisiä.

No niin. Kivilaji nimeltä obsidiaani on tavallaan tulivuoren tekemää lasia ja sitä on ollut olemassa hyvinkin kauemmin kuin ihmisen valmistamaa lasia. Sitä syntyy, kun laava jäähtyy niin nopeasti, ettei se ennätä kivettyä. Täysin samanlaista obsidiaani eli vulkaaninen lasi ei kuitenkaan ihmisen tekemän lasin kanssa ole, kuten ei myöskään tulivuoren ilmakehään mahdollisesti tuprauttelema lasimainen tuhka. Lentokoneen ikkunaa on turha aukaista näinäkään päivinä siinä toivossa, että saisi kauhottua kupillisen ilmaista frittiä lasihelmiä varten.

Englantilaisessa Towcesterin pikkukaupungissa (Northamptonin ja autokilpailuista tutun Silverstonen lähellä) sijaitsevan hevoskilpailukeskuksen tiloissa järjetetään keväisin huhtikuun puolen välin tienoossa Flame Off! -tapahtuma, joka kerää kokoon lamppulasi- ja helmihörhöjä Isosta-Britanniasta ja muualtakin Euroopasta. Tänä vuonne matkasin sinne myös minä helmiystäväni kanssa. Tapahtuma pidettiin perjantaina ja lauantaina 16.-17.4. mutta nämä tytöt päättivät vähän humputella Lontoon raitilla ja saapuivat saarivaltakuntaan jo keskiviikkona. Perille päästyämme ja pitkin matkaa myöhemmin oli kaikenlaista hauskuutta ja kommellusta, joista osa tuntui hieman isommiltakin. Ne jätti kuitenkin aika nopeasti varjoonsa tuhkapilvi, jota ei aurinkoiselta kevättaivaalta edes havainnut. Torstaina alkoi shoppaajien puhelimiin tipahdella tekstiviestejä tyyliin "mitenkäs meinasitte kotiin palata".

Kuultuamme uutiset Islannista aloimme miettiä sitä itsekin.